Ajomies tuli ajallaan ja kyyti Kemistä lähti yönselkään kohti torppaa. Eino päätti kaiken uhalla pistäytyä torpassa hyvästelemässä Huldan ja lapset. Hän ei tiennyt, koska taas nähtäisiin vai nähtäisiinkö koskaan. Auto ajoi sammutetuin lyhdyin ja pysähtyi matkan päähän torpasta.
Hulda hääräsi torpan takana viinimarjapensaissa ja nosti päätään katsoakseen, mitä kulkijoita kartanoon pelmahti sellaisella moottorin jyrinällä, että taivas tuntui repeävän. Hevonenkin haistoi ohranan imelän hajun ja nousi haassa takajaloilleen.
Eino otti pari pitkää harppausta ja kopautti lankattujen kenkien kannat yhteen, pokkasi ja sylkäisi suustaan nöyrästi: saankos mie neitiltä luan.
Juho Pekka kuivasi huolen hikeä nästyykiin, sillä synkät ajatukset eivät jättäneet häntä rauhaan. Rintaakin puristi. Juho Pekka murehti, kun neljä lehmää meni pakkohuutokaupassa velkojen maksuun 30. marraskuuta 1910. Vouti tyhjensi navetan lehmistä kerralla. Niittyladossa ei ollut lehmille enää heinänkorttakaan ja ruoka loppui myös Juho Pekan...