Eino pyöri suviyössä valssia Huldan kanssa

Eino otti pari pitkää harppausta ja kopautti lankattujen kenkien kannat yhteen, pokkasi ja sylkäisi suustaan nöyrästi: saankos mie neitiltä luan.

Neiti mittasi tanssiinhakijaa päästä kantapäihin ja kantapäistä päähän ja puntaroi vastausta. Siististi on mies vaatettanut itsensä. On puhdas paita ja kravattikin. Se on se sinisilmäinen mies, joka ryystää lihavelliä kunnantalon keittiössä. Neiti oli pannut Einon jo aikaisemmin merkille.

– Saat sie luan tanshiin, ko et liika luijaa pyöritä, liversi neiti Einon käsipuolessa.

Eino oli tietenkin järjestänyt neidin vasempaan käsikoukkuunsa, sille puolelle, jolla sydänkin pompotti. Eino sovitti korvansa ja kuluneet kenkänsä valssin tahtiin ja oli kompastua kengännyöreihin.

Hulda tanssi keveästi kuin päivänkorento Einon käsivarsilla, vaikka Eino oli tanssilavalla kuin hontelo heinäseiväs. Hulda iloitsi, kun jalat kantoivat ja kainalossa oli komea mies. Kumma tanssaaja, kun pyörii kaiken aikaa vasemmalle, Hulda pohti pää Einon olkapäällä.

Eino oli oppinut valssin pyörähdykset työväentalolla, sillä hän oli tarkasti seurannut vanhempien miesten varvastelua, kun he siirsivät vasenta jalkaa eteen ja oikean viereen.

Kielletyt kirjat, sivu 54

Kuvateksti:

Hulda vuonna 1922. Kuva: Ida Björn