Mustat varjot pitenivät iltaa kohti

Juho Pekka kuivasi huolen hikeä nästyykiin, sillä synkät ajatukset eivät jättäneet häntä rauhaan. Rintaakin puristi. Juho Pekka murehti, kun neljä lehmää meni pakkohuutokaupassa velkojen maksuun 30. marraskuuta 1910. Vouti tyhjensi navetan lehmistä kerralla. Niittyladossa ei ollut lehmille enää heinänkorttakaan ja ruoka loppui myös Juho Pekan pöydästä.

Juho Pekan hätää lievitti 150 markan laina, jonka hän sai Alatornion kunnallislautakunnan maanviljelyslainarahastosta seitsemäksi vuodeksi 23. joulukuuta 1910. Ulosoton uhalla laina piti käyttää kahden vuoden kuluessa myönnettyyn tarkoitukseen.

Eino häpesi yhteiskuntaa, joka vei rehellisiltä työläisiltä leivän pöydästä ja lehmät navetasta.

Einoa ahdisti, kun hän katsoi isänsä uurteista otsaa, johon oli painunut neljä syvää ryppyä, yksi jokaista voudin viemää lehmää kohti. Eino mietti kuin isompikin, että mistä Ämmi nyt saa maitoa viilisiemenen päälle. Rapean ruskeiksi paistuneita pannukakkuja Eino ei edes uskaltanut ajatella, kun ei ollut jauhoja eikä maitoa. Häntä huimasi oma ajatuksenjuoksu, että Ämmi joutuisi kerjuulle. Sitä Eino ei sallisi. Hän seisoisi leveästi Ämmin edessä, lähtisi itse kerjäläiseksi ja ottaisi Siveän mukaansa.

Ämmi näki Einon tuskan ja tiesi poikansa kasvukivut. Voudin rosvoretki ja nälkä pistivät Einoa niin vihaksi, että hän liittyi 15-vuotiaana Suomen Sosialidemokraattisen puolueen Vojakkalan osaston jäseneksi vuonna 1910.

Kielletyt kirjat, sivu 18

Kuvateksti:

Eino onnistui puimaan hyvän sadon, kun pohjoisessa harvinainen ruispelto kasvoi kohisten 30.8.1942. Kuva: Eino Lindholmin kuva-arkisto